Uutispommi?

Töissä (ja kotonakin ilmeisesti) on niin kiire, ettei ole tullut tänne kirjoiteltua mitään sitten ultran. Eipä tässä kyllä ole hirveästi tapahtunutkaan. Tänään kerroin pomolle, mitä on tiedossa mikäli kaikki menee hyvin. Otti uutisen mielestäni jotenkin peitellyn järkyttyneesti, vaikkakin iloisesti, vastaan. Ymmärrän kyllä moisen ihan hyvin, meillä kun on töissä ollut viime vuosina muutenkin kaiken maailman sählää virjkajärjestelyitten sun muun kanssa. No, olen päättänyt olla ressaamatta asiasta; minulla on lupa olla äitiyslomalla ja vaikka useampi vuosi kotona, jos siltä tuntuu. Työt on loppujen lopuksi kuitenkin vain töitä, vaikka kovasti työstäni tykkäänkin.

Seuraava neuvola on vasta huhtikuun lopussa ja hyvä niin. Välissä ehdinkin käydä jo toisen kerran ultrassa - seulonta-ultra on muistaakseni 30.3. Olo on nyt ollut aikaisempaa parempi siinä mielessä, ettei öklötystä ole enää ollut ollenkaan (muutama viikko sitten tuli herkästi etova olo, jos ei pitänyt tarkkaan huolta syömisestä) ja myös väsymys tuntuu vähentyneen reilusti. Vielä kun saisi tähän kunnon kevään... ;)

Ultra bra

Ultrassa kävin äsken, kaikki kuulemma näyttäisi olevan ok. Yksi öllykkä siellä näytti uiskentelevan. Viikkoja "vasta" 9+4 eli seulontaultraa ei voitu vielä pätevästi tehdä. Sain uuden ajan reilun viikon päähän - niin ja lasketun ajan: 18.10. :)

Tässäpä päivän öllykkäuutiset. Nyt ei ehdi enempää kirjoittelemaan, työt odottavat pöydällä...

Kaikki on mullin mallin...

... tai ainakin heikun keikun! Päätinpä tässä aloittaa bloggaamisen. Elämä on viime kuukausien aikana yllättänyt melkoisesti, viimeisimpänä jymähdyksenä tieto siitä, että olen raskaana. Asiassa ei sinällään ole mitään järkyttävää, päinvastoin, mutta välillä tuntuu kieltämättä siltä, että nyt tapahtuu kauheasti isoja asioita lyhyessä ajassa, eikä pää oikein pysy perässä. Ehkäpä tämä kirjoittaminen auttaa jäsentämään tätä hektistä elämänvaihetta paremmin, mene ja tiedä.

Pitäisi kai muotoilla tähän jonkinlaista taustaa siltä varalta, että joku muukin kuin minä itse eksyy tälle sivulle. Aloitanpa siis kertomalla lyhyesti itsestäni.

Olen töissäkäyvä naisihminen, elämää takana aika lailla tasan 40 vuotta (toivottavasti sitä on vähintään toinen mokoma edessä; rakastan elämää!). Neljän vuosikymmenen aikana on tullut paitsi kasvettua, myös mm. hankittua koulutus ja kaksi lasta. Esikoispoika syntyi vuonna 1996 ja toinen vuonna 1999. Avioliitto lasten isän kanssa kesti 12 vuotta ja oli viimeistä paria vuotta lukuunottamatta ihanaa aikaa. Olemme edelleen todella hyvissä väleissä keskenämme, mikä on tietysti positiivista erityisesti lasten kannalta. Pojat asuvat vuoroviikoin minun ja isänsä luona, mikä oli meille molemmille vanhemmille erotessa se ainoa ajateltavissa oleva systeemi.

Eron jälkeen elämäni on ollut ihmissuhteiden kannalta kaiken kaikkiaan varsin sekavaa, mutta nykyisen puolisoni kanssa minulla on vahvasti sellainen olo, että tässä on eväitä vaikka kuinka pitkälle matkalle. Emme ole vielä olleet yhdessä kovin kauaa, mutta ystävyyssuhde on huomattavasti pidempi. Kun epäilys - ja tieto - raskaudesta tuli, ei kummallakaan ollut mitään asiaa vastaan. Nyt tässä vain sitten ihmetellään ja mietitään mm. miten tästä muulle maailmalle kerrotaan sitten, kun sen aika on. Suurimmalle osalle ystävistä ja perheenjäsenistä kun suhteemmekin on vielä melkoinen kummastuksen aihe...

No joo. Tänään kävin ensimmäisen kerran neuvolassa. Viime neuvolakerroista onkin jo aikaa! Mikään ei ollut tietenkään radikaalisti muuttunut, mitä nyt tietokonetta naputeltiin enemmän kuin muinoin 1990-luvulla. Sydänäänet löytyivät helposti, pumppu nakutteli menemään pulssia 165-170. Terveydenhoitaja oli vähän ymmällään, eikä osannut päättää mitä laittaisi lasketuksi ajaksi. Ongelmalliseksi sen tekee se, että edelliset kuukautiseni olivat 14.1. eli viikkoja olisi kasassa 9. Terveydenhoitajan mielestä sekä sydänäänet että kohdun koko viittaisivat kuitenkin siihen, että viikkoja olisi jo n. 10-12. Hmmm. No, sain huomiseksi ajan ultraäänitutkimukseen, siellä selvinnee tarkemmin olion ikä.