Tänään(kin) paistaa aurinko. Lämmintä, ihanaa. Ei tarvitse enää pitää sukkahousuja! Jipii, tätä on odotettu. Työmotivaatiota se ei kyllä nosta, valitettavasti. Mieluiten olisi vapaalla. No, eipä tässä enää ole kamalasti viikkoja jäljellä...
Kävin aamulla toisen kerran neuvolassa. Ihan hyvä niin, kun koko viikonlopun oli sellainen olo ettei viime viikolla syömäni lääkekuuri sitten purrutkaan virtsatietulehduspöpöön. Tulehdustahan siellä oli edelleen eli tänään apteekkiin hakemaan uusi lääkekuuri. Jeejee. No, jospa se nyt älyäisi sillä toeta. Tyyppi muljui kovasti mahassa niin kuin yleensäkin (tämä ei potki selkeästi - ainakaan vielä - vaan jotenkin pyörii ympäriinsä... delfiini? manaatti?) ja sydän veteli mukavasti sataaneljääkymmentäviittä. Paino oli tippunut melkein kilon, outoa. Pahoin en ole voinut ja syönkin mielestäni ihan normaalisti. Ehtiihän tuota myöhemminkin lihoa. Maha on kyllä jo selkeästi pallompi kuin viikko pari taaksepäin, mutta toistaiseksi mahdun hyvin normaalihousuihin.
Töissä suunniteltiin jo kesälomat. Allekirjoittaneella ei sitten olekaan töitä enää kuin muutama hassu kuukausi jäljellä, jiihaa. Jätin osan kesälomasta syyskuun alkuun eli aloitan äitiysloman pari viikkoa etuajassa. Tuntuu, että aika menee tosi nopeasti. Edellisiä odottaessa sitä jotenkin ehti miettiä tulevaa ja enemmän tosiaan ODOTTAA - nyt on vain sellainen hölmistynyt olo, että "mitä ihmettä, joko näitä viikkoja on näin paljon?" :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti